Feelings from home

Moikka pitkästä aikaa, tällä kertaa kotoa Suomesta. Oon nyt ollut kotona reilut pari viikkoa, ja ihan hyvin mä olen kotiutunut. Tänään saatiin vielä Minttukin Argentiinasta, joten täällä me ollaan taas kaikki koossa.

Aattelin tähän postaukseen kirjotella fiiliksiä tästä mun vaihtovuodesta vähän syvällisemmin mitä ennen oon tehnyt, joten suokaa anteeksi jos tästä nyt tulee joku kilometripostaus.

Mun host-veli tosiaan lähti pari päivää ennen mua, ja hyvästit olivat vaikeet. Siinä kohtaa ajattelin vain, että kaks päivää myöhemmin mä olen itse tossa aivan samassa tilanteessa, vaihtovuoden aivan viimisillä tunneilla sanomassa hyvästejä. No, se päivä tuli. Hyvin kerettiin lentokentälle, vaikka pommiin nukuinkin. Lentokentällä oli mun äiti ja pari kaveria. Kaikki oli ihan hyvin siihen asti, kun kuulutettiin että meidän pitää mennä turvatarkastusten läpi. Se tunne, kun saat passin takaisin turvatarkastuksesta ja ne laittavat sut kävelemään eteenpäin, katsot viimeisen kerran taakse niitä ihmisiä joiden kanssa olet ollut koko vuoden ja sulla ei oo muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pois, on ehkä sydäntäsärkevin. Päällimmäinen tunne oli ''I'm leaving home to go home.''

Fiilikset parani kun päästiin Chicagoon ja nähtiin muita suomalaisia ja tuttuja myös. Kaikki puhuivat aluksi englantia, koska se vaan tuntui paljon luonnollisemmalta kuin suomi ja suomea yrittäessä tehtiin kaikki ihan tyhmiä ja hassuja mokia. Numero 17 vääntyi ''seventoista'' ja aikaerosta puhuttaessa meidän käyttämät sanat oli edessä ja takassa edellä ja takana sijasta...

Kone laskeutui viimeinkin Helsinkiin ja tunteet oli todella sekaisin. Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää ja itku meinasi tulla jo ennen kuin laukut oli haettu. Vaikka näinkin mun perheen jo pari viikkoa ennen kuin tulin Suomeen, ei toi ollut mitään siihen verrattuna. Nyt oltiin kotona. 

Illalla kotiinpaluun kunniaksi meille tuli mun kavereita, joka oli mulle täysi yllätys. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun näkee parhaat ystävät vuoden jälkeen silloin kuin sitä vähiten odottaa. Tilanne oli vähän samanlainen kuin vuosi sitten, kyyneleet oli vain ilon kyyneleitä.

Aina kun näki vanhoja kavereita uudestaan, oli vähän hassu alottaa keskustelua, koska ei vuoden jälkeen voi oikeen kysyä vain ''mitä kuuluu ?''. Loppujen lopuksi 10 kuukautta ei tunnu ollenkaan kymmeneltä kuukaudelta, ihan kuin olisi pari viikkoa ollut jossain lomalla. Toisaalta huomaa, kuinka pitkä aika se oikeasti on. Nuoremmat sisarukset ovat kasvaneet, ihmiset ovat muuttuneet, eikä kotikaan ole enää samannäköinen kuin miltä se näytti ennen lähtöä.

Nyt tuntuu siltä, että selviän melkeen mistä vain. Oon ollut melkein vuoden vieraassa paikassa aivan yksin. Kielitaito koheni aivan älyttömästi, tiedän että pystyn ratkomaan ongelmia itse, oon paljon itsenäisempi, pystyn menemään ja juttelemaan aivan tuntemattomille... Ei näitä kaikkia voi edes listata ja varmasti myöhemminkin vielä huomaa itsessään muuttuneita asioita. 

Multa kysytään ''oliks siellä kivaa?'' ja ''oliks hyvä vuosi?'', mut vaihtovuotta ei vaan pysty selittämään niin, se pitää itse kokea. Kaikki ei todellakaan ole helppoa ja välillä tuntuu, että tuleeko mistään yhtään mitään. Mä en juurikaan potenut koti-ikävää. Vaikeinta oli isäin- ja äitienpäivä ilman omaa isää ja äitiä, joulu ilman sukulaisia, ja kavereiden vanhojentanssit. Mut loppujen lopuksi kaikki ne muistot, hyvät ja huonot, kaikki uudet kaverit, ystävät ja tuttavat, uudet sukulaiset, koti-ikävä, vaikeudet, ovat niin sen arvoista. En kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä, kaikesta mä loppujenlopuksi selvisin.

Oon Amerikkaan yhteyksissä päivittäin ja kyllä siellä aina tulee olemaan pala mun sydäntä, kuin kliseiseltä se sitten kuulostaakaan. Joku päivä menen takaisin. 

Nyt on sen verran päätä tyhjennetty ton tekstin kanssa, etten enää tiedä mitä kirjottaisin... Jätän tän blogin tänne näkyville luettavaksi ja itselleni muistoksi. 

Iso kiitos kaikille lukijoille, jotka tätä on pitkin vuotta seurannut. :)

Fiiliksiä

Eilen oli mun ja veljen Going away-partyt. Pidettiin ne läheisessä puistossa, tilattiin subista niitä järkyttävän pitkiä leipiä tarjottavaksi ja vieraina oli perhettä, sukua, kavereita ja perhetuttuja. Lisäksi meillä oli kakku, jonka päälle oli kirjotettu ''We love you Merlin and Heini, come back soon''. Juhlat oli oikein kivat, näin kaikkia ketkä halusinkin vielä nähdä.

Tänään aamulla tarkistin mun lentoaikataulun. Ensimmäinen yllätys oli, että San Franciscon sijasta lennänkin Portlandiin. Toinen yllätys oli, että joudun olemaan yötä Chicagossa jossain lentokenttähotellissa. Sen jälkeen rupesin miettimään että hetkonen, nyt on papereissa hassuja päivämääriä. Mun alustava lähtöpäivähän oli 27.kesäkuuta, mutta lentolipussa lukee 26. Tarkistettiin muutkin paperit ja ne sanovat 27.päivä. Soitettiin siinä sitten mun aluevastaavalle ja hän sitten tarkasteli lentoja ja lopulta selvis, että papereissa on väärin ja lentolippu on oikeassa, lähden siis päivää aikasemmin kun mitä mun piti. Kivat mulle siis. Uskokaa tai älkää mut tässä kohtaa päivän aikaistuminen ei oo se hauskin juttu.

Fiilikset tällä hetkellä on tosi sekavat. Oon tosi hämmentynyt tosta päivämäärämuutoksesta, tottakai se pistää suunnitelmia uusiks. Mun veli lähtee ensi yönä takaisin Saksaan. Joka päivä on pitänyt sanoa goodbye eri kavereille, sukulaisille, perhetuttaville... Oon saanut täältä niin hyviä kavereita ja ystäviä sekä perheen, joita tuun kaipaamaan ihan älyttömästi. Tästä paikasta on kuin onkin tullut mulle toinen koti. 

Mut siinä samassa ootan tosi paljon perheen, sukulaisten ja kavereiden näkemistä. Tavallaan pääsee takaisin siihen normaaliin elämään. Näkee miten kaikki on muuttunut. 

En mä tiedä mitä tässä sitten ajattelis haha. 

Mun espanjalainen vaihtarikaveri lähti vähän aikaa sitten kotiin, ja hänen kanssa vaan puhuttiin, että me selvittiin tästä vuodesta. Kaikki alkaa olemaan lopuillaan, mut me selvittiin siitä kaikkine ylä- ja alamäkineen.

Seuraavan kerran kun tänne kirjottelen, oon varmaan jo Suomessa. Nyt pitäis varmaan aloittaa pakkaamaan...

''Exchange is not a year in your life, it's a life in a year.''

Graduation

Viime sunnuntaina oli siis graduation ja class of 2013 valmistui. Ulkona oli yli 30 astetta lämmintä joten meidän koulun salissa oli vähän kuuma cap & gownien kanssa. Juhla oli just niin amerikkalainen kuin leffoissa. Rehtori lukee nimen ja sitten kävelet lavalle vastaanottamaan diploman. Kun kaikki ovat saaneet diploman, vaihdettiin meidän valmistujaishattujen tupsujen paikka oikealta vasemmalle. Lopuksi meidän päälle satoi konfettia ja hattuja heiteltiin! 

Musta oli niin hassua valmistua. Kaikki muut olivat ihan jee innoissaan, neljän vuoden urakka on ohi. Ja sitten on mä, siellä ''valmistun'' yhden vuoden jälkeen ja tuntuu etten senkään eteen ole mitään tehnyt, koulunkäynti täällä kun on mitä on haha. Oli se silti aika uskomaton kokemus.

Six Flags Discovery Kingdom, Vallejo, CA

Tehtiin senior trip Six Flagsin huvipuistoon Vallejossa, joka sijaitsee noin tunti San Franciscosta. Ajomatkaa oli viisi ja puoli tuntia, ja lähtö olikin yöllä kolmelta... Perillä käytiin aamupalalla (pancakes) ja sitten meillä oli kymmenestä kuuteen vapaasti aikaa kierrellä huvipuistossa. 

En oo ikinä ollut noin hurjassa huvipuistossa. Vuoristoradat menivät niin lujaa ja välillä tuntui että enemmän oltiin ylösalaisin kuin normaalisti. Huvipuistossa oli myös leijonia, kirahveja, tiikereitä, haita, delfiinejä ja butterfly room täynnä perhosia. 

Meillä oli väsymyksestä huolimatta hyvä reissu. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä jonoja ollut turhan paljoa. Kotiin saavuttiin joskus kolmelta yöllä, joten päivä oli aika pitkä.

Mulla loppui koulu siis viime tiistaina. Kaikki muut paitsi seniorit jatkaa vielä ensi tiistaihin, mutta meillä on lomaa ja valmistutaan sunnuntaina! Perjantaita myös odotellessa, mun perhe tulee sillon tänne :)

TJ30

Jos nyt olis taas korkea aika tännekin kirjotella. Tänään on siis jäljellä 30 päivää, what?! Koulupäivä jäljellä 2 ja valmistumiseen aikaa 12 päivää. Aikaa kuluu ihan silmissä, käsittämätöntä. Mun kotiinmeno alkaa olemaan myös sarjassamme aiheita, joita ei vaan enää voi välttää. Joka päivä jostain joku kysyy ''hey when are you going back ?''...

Noniin ja näistä pakollisista ajankulupäivittelemisistä muihin asioihin. Ei tässä mitään kummempia ole promin jälkeen tapahtunut, normaalia arkea. Track loppui, Medfordissa käytiin shoppailemassa, vietettiin lämmin kesäpäivä järvellä, käytiin katsomassa Iron man ja Star trek ja mitäs vielä... Maanantaina oli memorial day, no school day, jolloin kunnioitetaan mm.veteraaneja. Oltiin aamulla katsomassa paraatia, joka kesti huimat kymmenen minuuttia. No, Amerikanlippuja näkyi jos ei muuta. Koulukirjoja on palauteltu ja viimeisiä viedään, parit kokeet pitäisi vielä tehdä. Viime torstaina oli viimeinen kuorokonserttikin. Tänään saatiin myös vuosikirjat!!!

Pitäis nyt ryhdistäytyä tämän blogin kanssa, tähän loppuun vielä sekalaisia kuvia viime viikoilta!

Prom

 Lauantaina oli kauan unelmoitu Senior and Junior Prom, jonne mentiin kaveriporukalla. Ensin laittauduttiin, syötiin illallista, otettiin kuvia. Valmistautumista vähän haittasi melkein parin tunnin sähkökatkos myrskyn takia, mutta saimme itsemme kuntoon, söimme hyvän illallisen ja lopulta päästiin tanssiaisiin. Teema oli ''Starry Night'' ja koko ilta tuli kyllä aika hyvin tanssittua. Suosituin mekkomuoti oli pitkä ja vähän liehuva, mutta kaikennäköisiä mekkoja tuli kyllä nähtyä. Pakko myöntää että välillä mietin, kuka käski laittaa pitkän prinsessamekon; kuumahan siinä tuli. Ilta oli kuitenkin kiva ja prom kingin ja queenin julkistamisen jälkeen mentiin meille loppuillaksi. 

TJ55

Okei oliskohan nyt hyvä aika kirjottaa näin kuukauden tauon jälkeen... Täällä on kaikki hyvin. Kesäkelit, yli plus kahtakymmentä astetta ollut mittarissa ja yleisurheilu pitää kiireisenä. Koulua ei ollut tänään, koska viides grading period loppui ja opettajat antoivat arvosanoja. Varsity track treenasi kyllä aamu yhdeksältä... Koulua jäljellä neljä viikkoa, en voi uskoa miten nopeesti tämä lukuvuosi on mennyt.

Pari viikonloppua sitten oltiin mun järjestön YFU:n kanssa Oregonin rannikolla, Gold Beachilla re-entry orientationissa. Reissussa oli vaihto-oppilaita suomesta, ruotsista, saksasta ja japanista ja reissun tarkoitus oli valmistaa meitä lähtemään kotiin. Teema ei ollut mikään hilpein, totuus kotiinlähtemisestä iski ja kovaa, mutta meillä oli oikein kiva viikonloppu.

Mitäs vielä... Viime viikonloppuna oltiin Medfordissa prom dress shopping ja huomenna vihdoin ja viimen prom!!